Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäinen lomapäivä on pian takana, ja se menikin kotia siivotessa ja tavaroita järjestäessä. Toki ennätin ottaa lasten kanssa pihalla pari vesisota matsia, puhaltaa saippuakuplia ja ihmetellä mitä teen ruukussa oleville kukkasille, etteivät kuole kun lähdemme lomalle. Yhden hortensian istutin sitten pihalle, toisen vien mökille ja ihanan daalian sekä pelargoniat taitavat jäädä ruukkuihin lakastumaan.

Ellalla Kids Casen mekko Einolla Acnen paita, Quincyn shortsit ja Havaianas sandaalit Ella kävi eilen isin kanssa ostamassa arsenaalin vesipyssyjä. Tässä Ellan sammakko ja Einon hai, kuvasta puuttuvat minun ja isin vesipyssyt. Sain tämän daalian anoppini sisarelta. Minun käskettiin lannoittamaan sitä ja tein työtä käskettyä; kaadoin kanan kakkaa ruukkuun ja vettä pirusti päälle (en tajunnut, että se kannattaa sekoittaa tietenkin veteen..), pituutta se sai PALJON, mutta myös todella kauniita kukkia. Tämä oli se syreeni, jota kuvasin aiemmin, ja tulihan siihen mahtavat kukat, jotka nyt ovat jo tosin lakastumassa. Saippuakuplia

Puksit ovat elossa jo toista kesää. Pelkäsin, että ne kuolevat viime kesänä kun olimme kuukauden poissa, mutta onneksi taas anoppini sisar oli antanut vinkin vedellä täytettyjen 1,5 litran pullojen työntämisestä multaan. Osaltaan saattoi kuitenkin vaikuttaa myös viileämpi kesä. Talvea jännitin myös, vaikka olin siirtänyt ruukut terassille. Nyt sitten jännitetään taas kuinka käy. Pelargoni Lemmikkejä ja muratti Hortensia, jonka istutin maahan. Tosin se näyttää todella säälittävältä ja pieneltä siinä maassa niiden epämääräisesti istutettujen pensaiden vieressä ja jos totta puhutaan, niin se ei sovi siihen ollenkaan.

Jos tämän onnistun pitämään hengissä, siitä voi sitten kasvaa aikamoinen pensas. Aika näyttää pidänkö sen maassa vai kaivanko ylös.

Hellettä ja kesävaatteita

Ihanaa - vihdoin saimme kesän ja helteen! Kuitenkin helle yllättää aina - ainakin minut kuumuudellaan.

Taas olen ihmetellyt, mitä pukea päälle ettei läkähtyisi, ja ennenkaikkea, mitä pukea lapsille. Lasten pukeutumisessa pitää kuitenkin ottaa huomioon ties mitä kaikkea. Tosin, itse tein päätöksen pukea lapset kevyesti ja paljolla aurinkorasvalla kuorrutettuna.

Asiasta sitten, hiukan vasemalle; Lunastin liikkeelle mieheni kameran (jota olen lainannut tähän saakka, tai oikeastaan ominut), koska hän osti uuden käytetyn ja vähän paremman itselleen. Nyt olen sitten kateellinen, koska hänen kameransa ottaa parempia kuvia kuin tuo vanha, ja tietenkin haluaisin käyttää tuota parempaa. Hän ei kyllä ajatuksesta pidä lainkaan, ja sanoikin, että käykö tässä nyt niin, että rupean käyttämään hänen kameraa? Ei tietenkään...eipä. Otin tänään vielä vertailun vuoksi kummallakin kameralla kuvia, ja on se vaan niin paljon parempi. Toki en saa niitä kuvia sieltä kamerasta toviin, joten käytän oman kameran hiukan tummempia ja epätarkempia kuvia. Pahoittelen kuvien laatua taas kerran, mutta minkäs teet.. Ellan t-paita ja shortsit Quincy, pinnit Checkmate Einon t-paita ja shortsit Quincy

Olen metsästänyt suhteellisen kauan Havaianas -sandaaleita lapsille, ja eilen otin oikein missioksi tämän asian ja googlasin niin pirusti. Ellalle löysin vihreät sandaalit Kampista, Einolle jouduin tilaamaan netistä (tulevat vasta ensiviikolla, enkä totisesti malta odottaa) ja erään ystävällisen myyjän avulla löysin niitä tänään lisää - ja tietenkin hamstrasin niitä lisää kun kerrankin löytyi. Pitäisi saada vielä Emmalle (siskontyttö) viemisiksi mökille. Eli hamstraaminen jatkunee vielä tämän päivän..

Saaressa

Kesän ensimmäinen saarireissu viikko ennen juhannusta, ja saimme kunnon ukkosmyrskyn niskaamme. Täytyy sanoa, että itseäkin vähän jännitti osuuko salama - onneksi ei osunut!

Niinkuin aikaisemminkin, fiilistelin taas luonnon kauneutta. Ihmettelen taas, miten en ole aiemmin kiinnittänyt samaa huomiota kuin nyt; olenko kenties tullut siihen ikään vai mikä on. Jokatapauksessa on ihanaa pysähtyä tutkailemaan kaiken maailman kasveja ja jopa kallion värejä, ja mitä kaikkea kuvia ne muodostavat.

Lapset rakastavat kivien heittelyä, ja mitä isompi sen parempi.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Kalliotaidetta - esitin itseasiassa Kylli-tätiä (muistatteko?), ja kerroin aina mitä piirrän (en tosin osaa valitettavasti piirtää yhtä hyvin...).

Einolla Ferrari-lippis, Quincyn huppari, Little Marc Jacobsin housut ja Start-riten saappaat

Ellalla Petit Bateaun hattu, Acne college, PO.P:in housut ja Ticket to Heavenin raitasaappaat

Kivikokoelma, joista kotiin vietäväksi otimme 4 parasta.

Kielo

Metsätähti

Mikä lie mesikasvi

Odottavan aika on pitkä

Vihaan odottamista! Kun ei voi keskittyä mihinkään, ei syödä eikä nukkua (jälkimmäinen ei kylläkään pidä minun tapauksessani paikkaansa).

Oli kyseessä sitten opiskelupaikka, työpaikka, remontti, tarhapaikka, puhelimessa jonottaminen tai mikä vaan, joka ei ole itsestään kiinni. Kuinka ahdistava ja odottava tunne siinä onkaan...

Minulla on juuri nyt tämä tilanne, odottelen ja odottelen - juhannuskin pitää vaan odotella. Maltti kun on vähän sitä ja tätä, ja yleensä ajattelenkin niin, että itse kun tekee, kaikki on helpompaa, eikä tarvitse odotella. Tässä tapauksessa kun ei voi itse tehdä mitään - paitsi odotella.

Meistä jokainen joutuu varmasti aina aika ajoin saman tilanteen eteen, ja tietää millaista se on.

Oikeastaan jos oikein tarkkaan miettii, niin varmasti joka päivä tulee tällainen tilanne eteen; ensin odotat aamulla, että heräät, sitten odotat kahvin valumista, lapsien heräämistä, töihin lähtemistä, lounastaukoa, töistä kotiin lähtemistä, lapsien hakua tarhasta, päivällisen valmistumista, ja lopulta nukkumaan menoa...

Itse tosiaan syyllistyn tähän, ja niinkuin sanoin - inhoan sitä! Tuntuu, että elämä valuu sormien välistä, kun koko ajan pitää odotella jotain seuraavaa asiaa.

Eilen sanoin miehelleni autossa, joka ilmeisesti syyllistyy samaan ja kyseli jo seuraavasta päivästä; elän ensin tämän päivän ja mietin vasta huomenna huomista.

Nyt ei auta kuin sanoista tekoihin, elää elämää päivä kerrallaan ja nauttia jokaisesta hetkestä, koska kaikkihan me tiedämme, että;

ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ ja lopulta huomaat odottaneesi jotain koko elämän - ja ihmettelet, että mitä se on mahtanut olla ?!

Älkää siis odotelko, vaan nauttikaa tästä hetkestä, koska koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Ihanaa Juhannusta kaikille !!!

Rosie Flo´s colouring books

Rosie Flo värityskirjat syntyivät tuntien istumisen ja piirtämisen seurauksena. Roz Streetenin lapset antoivat äidilleen ohjeet, mitä hänen piti piirtää. Tyttäret piirsivät pään, jalat ja kädet. Nimen värityskirjat saivat tyttärien toisen nimen mukaan. Rosie Flo -värityskirjoja on tällä hetkellä 10 erilaista; Roise Flo, Rosie Flo´s Holiday,Rosie Flo´s Night-time, Rosie Flo´s animals, Johnny Joe, Johnny Joe´s Time Travel, Rosie Flo´s Games, Rosie Flo´s Garden, Rosie Flo´s Kitchen ja uusimpana Rosie Flo´s Music. Kuva Rosie Flo

Liikkeestä löytyvät tällä hetkellä kaikki muut paitsi Rosie Flo, Rosie Flo´s Kitchen sekä Rosie Flo´s Music. Puuttuvat kirjasetkin on tilattu, mutta suuresta suosiosta johtuen, joudumme odottamaan tovin kirjojen saapumista.

Rosie Flo´s

Hemuli tietää...

Ensiksi joudun todellakin pahoittelemaan kuvien äärimmäisen huonoa laatua - tämä oli ensimmäinen kerta kun otin kuvia kännykällä ja nämäkin otin hetken mielijohteesta (illalla kuulin mieheltäni, että "tiesitkö, puhelimessa on semmoinen tarkennusnappula?" No enpä tiennyt, mutta nyt tiedän !

Olen naureskellut kun mieheni aloitti noin 2 vuotta sitten kuvaamaan kaikki ruoka-annoksensa. Hän teki sitä myös ravintolassa, ja että minua hävetti. Enää se ei ole hassua, enkä ole nauranut asialle pitkiin aikoihin; joskus saatan jopa itsekin ottaa ruokakuvia. 

Nykyään se taitaa olla muutenkin aika yleistä, eikä vain meidän perheessä.

Ja takaisin asiaan; tästä olen siis inspiroitunut kuvaamaan ympärillä olevia asioita, tosin nämä kukkakuvat ovat ne ensimmäiset, mitä nyt liikettä kuvailen.

Syreeni - tuo maailmankaikkeuden ehkä kaunein puu/pensas huumaa minut joka kesä tuoksullaan. En kertakaikkiaan osaa sanoa mikä siinä viehättää - ainakin lapsuus tulee elävästi mieleen.

Ruoholahden vanhojen villojen aidanvierusta on täynnä syreenipuita, ja joka kerta kun menen siitä bussilla ohi, katseeni lukittuu siihen suuntaan ja tekisi mieli hypätä bussista pois ja mennä nuuhkimaan niitä.

Tämä on kuvattu kävelyllä erään talon vierustalla.

Vartettu syreenipuu, jonka istutin pihalle muutama viikko sitten. Kaikki kukat eivät ole vielä aunneet, mutta luultavasti samanlaiseen runsauteen kuin ylemmässä kuvassa on matkaa jokunen vuosi..

Ja mitenkäs on tämän laita sitten - huonolta näyttää vielä. Kukat ovat olleet nupussa tovin, eikä merkkejä avautumisesta näy. Tämä vartettu puu on istutettu viime kesänä.

Pelargoni, josta en muutama vuosi sitten pitänyt lainkaan, on nykyisin joka kesäinen lempikukkani, ja nyt ajattelin vielä revitellä ja istuttaa sen maahan. Saas nähdä miten tytölle käy.

Ja arvoitus minulle... vaikkakin omalle pihalle on istutettu näitä oikein rykelmäksi asti, eikä tosiaan meidän perheen toimesta. Villi veikkaus; aronia...??? Niin, tuosta istutuksesta; joku viherpeukalo ja pihasuunnittelija olivat toteuttaneet näkemyksensä - seurauksena rykelmä näitä yksittäin kauniita pensaita on läntätty sinne tänne ja vähän tonnekin. Ei kertakaikkiaan mitään logiikkaa. Olemme kotona keskustelleet menevämme yön pimeinä tunteina repimään tuo hirvittävä puskaviidakko. Ei voi muuta sanoa kuin, MITÄ KASVIEN TUHLAUSTA !

Kun olimme tämän kasvin kohdalla, Eino sanoi "Jos Hemuli olisi täällä, hän tietäisi näiden kasvien nimet". Tosiaan, olisi suotavaa, että Hemuli piipahtaisi aina välillä kertomaan meille tietämättömille kasvien nimiä...

Joka tapauksessa, eilisestä ja tämän päiväisestä luontoretkestä jäi paljon käteen. Huomasin, kuinka luonnonkukat ovatkaan kauniita, jopa koiranputki. Muistin myös, miten lapsena pysähtyi jokaisen kukan viereen ja tutki ja haisteli kukkia sentin päästä, ja mikä tärkeintä; huomasi niiden kauneuden. 

Itselläni on vielä paljon opittavaa kukista ja puutarhanhoidosta, mutta se on ehkä niitä ainoita asioita, joista en todellakaan ota paineita.

Mukavaa ja toivon mukaan aurinkoista ja lämmintä viikon alkua.

Yhtä suurta perhettä - vai onko?

Heipparallaa pitkästä aikaa, näin omien ajatusten merkeissä.

Vajaa kaksi viikkoa sitten liikkeeseen tuli asiakas, joka sanoi saaneensa vinkin liikkeestä minun kilpailijaltani Lauretten omistajalta. Tokaisin siihen, ettemme ole kilpailijoita vaan olemme kotoisin samoilta suunnilta (tosin en ymmärrä, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään, tai onhan niillä ehkä jotain..)

Itselläni on tapana kertoa aina kun suinkin vain tiedän jollakin toisella liikkeellä olevan jotain tuotetta, jota asiakas etsii. Eihän se minulta ole pois, koska en voi tarjota kyseistä tuotetta. 

Tämä oli myös yksi asia mistä asiakkaan kanssa juttelimme; kuinka kivaa on, että kerrotaan toisista liikkeistä. Kaikkihan eivät näin suinkaan tee - kohauttavat vain olkiaan. Onko siinä pelko, että asiakas vaihtaakin "leiriä", eikä tulekaan enää takaisin. 

Lauretten omistaja, kaimani Anna kävi tuona kyseisenä aamuna liikkeessäni ja rupattelimme niitä näitä.

Minusta on ihanaa, että voi toisen yrittäjän (myös asiakkaiden) kanssa keskustella maailmanmenosta, yrittäjyydestä ja muustakin ilman, että kyräillään ja yritetään puukottaa selkään. Tosiasiahan on, että valitettavasti tällaistakin tapahtuu. 

Kaipaisin samaa kuin Fredalla ollessa; missä kaikki yrittäjät tuntevat toisensa ja kyläilevät toistensa luona, mutta valitettavasti tuossa minun osuudellani ei tällaista tapaa ole ja Laurette on sen verran ylempänä ettei tähän ole niin usein mahdollisuutta.

En tosiaan pidä Laurettea kilpailijana kuten en mitään muutakaan lastenvaateliikettä, vaan jokainen on tehnyt liikkeestään oman näköisensä ja oloisen ja kun liikkeeseen menee sisään se henkii tiettyä tunnelmaa.

Mielestäni on ihanaa, että lastenvaateliikkeitä tulee lisää ja nykyään useampi haluaa tuoda jotain uutta, mitä ei Suomesta ole ollut saatavilla.

Niinkuin Rakkaan melkein siskoni sanoin minun liikkeestäni: "Tuo jotain uutta jo olemassa olevaan valikoimaan",  pätee minusta kyllä jokaiseen.

Näillä hiukan sekavilla puheilla, toivotan oikein ihanaa viikonlopun jatkoa.

Kesäale

Lauantaina 6.6. alkaa Kidsin kesäale. Ale alkaa nettikaupassa ja tiistaina kun liike on taas viikonlopun jälkeen avoinna, voi ostoksia tulla tekemään liikkeeseen.  

Muistattehan, että liike on suljettu koko heinäkuun, eli jos haluaa tilaukset kesäksi käyttöön, niin ostokset kannattaa tehdä hyvissä ajoin jo kesäkuussa. Toki ostoksia voi tehdä koko heinäkuun ajan netin kautta, mutta toimitukset alkavat vasta elokuun alussa.

Viime heinäkuussa Kidsin tuotteita oli myynnissä Gaudetessa ja saattaapi olla, että sieltä löytyy jotakin taas tänä vuonna. Mutta vannomatta paras... 

Tervetuloa tekemään mukavia kesäostoksia!